Kerran sankari mätkähti tarinastaan
Satukirjasta arkehen vaan.
Outoja katseli maisemiaan,
Kun ei linnaa näy ainuttakaan.

Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet
Eivät neitojaan pelastamaan.
Minnepä saapuikaan hän matkallaan,
Näki työtä ja touhua vaan.

Refrein:
Ihmisten silmissä tuikkivan sen
Näki lämpöään hehkuvan innostaen
Läpi aikuisten huolten ja haastehien
Näki rakkauden - ja hän tunnisti sen

Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan
Satukirjaansa seikkailemaan.
Löysi hän onnen ja sankaruuden
Tosipaikoista arjesta vaan.

Refrein

Ihmisten silmissä tuikkivan sen
Näki lämpöään hehkuvan innostaen
Läpi aikuisten huolten ja haastehien
Näki rakkauden