En sua ovelleni tiennyt odottaa
Mä luulin että sua ei saa mikään palaamaan
Kun sä kerran päätit vaihtaa maisemaa
Päätit pitkät haistattaa, panna sillat palamaan
Oot siinä taas

Enpä luullut että kerran kilahtaa
Ovikello paluutaan, ja kun mä lukon auki saan
Jo kynnyksellä kaulaani hän kapsahtaa
Ja potkii kengät jaloistaan, kuin ei ois poissa ollutkaan
Vaan siinä taas

Kuitenkaan mikää ei oo ennallaan
En ryhdy tähän enää uudestaan
Sä et mua enää retkuun saa
Mut' voin mä sohvalle sut majoittaa
Oot mun luonani taas
Oot mun ristinä taas

Valvotat mua valheitasi kerraten
Vaik' lapsenvahtis' ole en, kiltisti ne kuuntelen
Mä muistan kuinka joskus ääntäs kaipasin
Tuota murrettasikin, mä sitä rakastin
Oot siinä taas

Oisko meidän ollut jatkettava vaan
Vaik' se silkkaa tuskaa toi
Jäädä odottamaan et' jospa liekki vielä uudestaan
Leimuta vois'

Kuitenkaan mikään ei oo enallaan
En ryhdy tähän enää uudestaan
Sä et mua enää retkuun saa
Mä neuvon sua jo silmäs avaamaan
Mikään ei oo enallaan
En ryhdy tähän enää uudestaan
Sä et mua enää retkuun saa
Mut voin mä sohvalle sut majoittaa
Oot mun luonani taas
Oot mun ristinä taas