Levoton mieli
Sanoja etsii
Karkea kieli
Valheita keksii
Mutta mitään en aikaan saa
Kai huomennakaan

Puhun kuin mykkä
Sanoja jäästä
Vain väsynyttä
Mieltäni säästän
Parempaan huomiseen
Jo menneeseen

En pysty kenellekään puhumaan
En sanaa ainoakaan
Nyt vain tahtoisin nukahtaa
Unen valtakuntaan

Kun saapuu yö
Ja kehoni lepää
En sanoja syö
Kun uneeni herään
Aamuyö unelle on arvaamaton

Loppuiko lento
Kun unesta herään
Poissa on pelko
Itseni kerään
Silti suostu en milloinkaan
Uniani jakamaan

En suostu uniani jakamaan
En sitä kauneintakaan
Ei kukaan pääse mua kiusamaan
On turha toivoakaan

En suostu uniani jakamaan
En sitä kauneintakaan
Ei kukaan pääse mua kiusamaan
On turha toivoakaan