On aina käynyt niin:
Toinen lähtee toinen jää
mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää

On aina käynyt niin:
Toinen liikaa yrittää
muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää

Hän istui pöytään haastoi mun
kuin alkuun kaksintaistelun, kun sanoi
ettei kukaan voisi häntä rakastaa

Nyt toinen piippuun puhaltaa
ja vielä katsoo kuolevaa
vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa

Ei voi ennustaa
mitä muistaa jokainen
Kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen

Ne lauseet jotka jää
niin harva ymmärtää
kun oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää

Hän istui pöytään haastoi mun...

Vaan ei kuitenkaan
voi vain nousta koneeseen
kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen

Myös saapuu ajallaan
haaskalinnut piiloistaan
kyllä korppikotkat tietää milloin elämä jaetaan.

Hän istui pöytään haastoi mun...