Katu mustaa sadetta viskoo
Vesi alas viemäriin katoaa
Lailla sateen tie sua kiskoo
Et kai elämääs tahdo luovuttaa
Et koskaan myönnä että teet väärin
Koulu saata ei sua kiinnostaa
Sulla tietoa on siinä määrin
Ettet anna sen sua rasittaa

Etkö aamuisin silmiäs avaa
Pelkäätkä katsoa maailmaa
Tuon turhuus on niin masentavaa
Kun huominen on mennyt menojaan
Tämän päivän voi elää vain kerran
Vain kerran kokea voi nuoruuden
Paina jarrua edes sen verran
Että kuulet laulun hiljaisen

Joo, onhan nuoruus kuin juhlaa
On silloin vaikea ymmärtää
Kuinka paljon ihminen tuhlakaan sisältään
Niin monta mahdollisuuttaa me saadaan
Niin paljon meille annetaan
Että ei oo järkee mennä niitä tuhlaamaan

Sade piiskaa betoniseinaa
Johon jäänyt oot nojaamaan
Läpi myrskyn kukaan sua ei nää
Mutta pilvi haihtuu aikanaan
Tämän aamun voi elää vain tänään
Vain kerran kokea voi nuoruuden
Joku pitää voi sua ystävänään
Joku laulaa laulun hiljaisen