Näin syöksyy maapallo radallaan
ja aika kulkee kohti loppuaan.
Oudot valot veteen heijastuu,
rauta kukkii, kivi lakastuu.
Kylmä usva yllä sairaan kaupungin,
sinä olet täällä kuitenkin.

Oli sisälläni ovi raollaan,
sinä avasit sen aivan kokonaan.
Läpi maailman,
läpi tulen, kaaoksen,
nyt kulkee rinnallani toinen ihminen.

Pieni hetki, lyhyt iäisyys,
jonka lämpönä on sinun läheisyys.
On tämä hetki sinun, minun,
meidän yhteinen.

Kenties ihmisajan tunti viimeinen.

Oli sisälläni ovi raollaan,
sinä avasit sen aivan kokonaan.
Läpi maailman,
läpi tulen, kaaoksen,
nyt kulkee rinnallani toinen ihminen.

Oli sisälläni ovi raollaan,
sinä avasit sen aivan kokonaan.
Läpi maailman,
läpi tulen, kaaoksen,
nyt kulkee rinnallani toinen ihminen.

Oli sisälläni ovi raollaan,
sinä avasit sen aivan kokonaan.
Läpi maailman,
läpi tulen, kaaoksen,
nyt kulkee rinnallani toinen ihminen.