T¤¤ laulu on herkk¤ ja tunteellinen,
Ne Valloissa ristiv¤t lovestoriksen
Ei kauniimmin alkaa voi kertomus kai,
Kun poika niin herttaisen neitosen sai.

Vaan faija tuo pojan ei suostunutkaan
N¤in poikaansa köyh¤lle lahjoittamaan:
"Jos kirkkoon s¤ astut niin penneitt¤ j¤¤t,
On tyttö niin köyh¤, ei onnistu h¤¤t."

Vaan poika ei uskonut, neitosen nai
H¤n markoitta l¤hte¤ maailmalle sai
Niin vett¤ ja leip¤¤ he nauttivat vain,
Mut n¤lk¤ ei haitannut tunteita lain.

Niin leip¤kin loppui, vaan rakkaus ei
Kai syöminen liiaksi aikaa vain vei.
Kun rakkaus hehkui ja l¤mpö¤ loi
Ja kummankin sielussa kelloit vain soi.

Mut neitonen sattuikin sairastumaan
Ja tautiin ei rakkaus auttanutkaan
H¤n laihtui ja kuihtui ja kuolikin pois,
Kuin rakkaus loppuun jo roihunnut ois.

Ei kertomus kauniimmin jatkua voi,
Kun poika vain kummulle kukkia toi.
H¤n kukkaset kasteli kyynelill¤¤n
Ja mennytt¤ muisteli ik¤viss¤¤n.

T¤¤ laulu on herkk¤ ja tunteellinen,
Ne Valloissa ristiv¤t lovestoriksen
Siis nuoriille neuvoksi olkoon nyt t¤¤:
Vain ruumiita ruuatta j¤ljelle j¤¤.