"Uu-uuu, uu-uuu. T¤¤ll¤. T¤n¤¤n, vain nyt"

Ymp¤rip¤iss¤ni Disneylandissa,
Ainoo unelma on soittaa b¤ndiss¤.
Subur¤nnis, ¤im¤n¤ ¤mmist¤.
T¤¤ on sit¤ laiffia l¤ntist¤.
Meni kahtia maa, eik¤ Ahtisaari
Edes takas sit¤ palloks saa.
Mua valvottaa t¤¤ tavallinen unelma,
Mainontaa verkkokalvoissa.
Ei oo niin v¤li¤ ett¤ mit¤ se
Jokin oikein on, kunhan sit¤ on paljon.
K¤sin kosketan hetkee, maistan biittii,
Se ei oo letkee vaan uskomaton.
Yöt t¤yt¤n showpainilla,
M¤ poistan murjotuksen lainilla.
El¤m¤st öödee, köhisen R¸den,
Elvis on poistunu copterlinella.

Hulluu koko touhu!
Mik¤ on t¤n¤¤n se juttu mihin kuuluu olla koukus?
Valitsemaan s¤kin joudut, ammuks s¤ eka p¤¤h¤s vai koulus?
Liian isot laskut ja liian isot nousut.
On kannettavaa muutakin kun liian isot housut
Ja taskut, varo askelmaa ku astut.
N¤ihin l¤t¤köihin helposti kastut.
Mut sen tiet¤¤ h¤n, on matka Kalliostaan Eiraan pitk¤ Frank.
Joten pist¤th¤n jalkaa toisen eteen.
Mit¤ sopulit tekee? Ne juoksee mereen!
Ja ku aamu koitti, m¤ tappelin lakii, ja laki voitti.
Ja hyv¤ yst¤v¤ lakimies soitti.
Ne kuulemma leikkas sen k¤det poikki.
Ja nyt se on sit sokee ja rampa.
Aamuruuhkassa tuli vastaan karma.
Hulluu t¤¤ moderni el¤m¤, ei riit¤ en¤¤ perunamaa ja hyv¤ em¤nt¤.
Ensiks me otetaan Punavuori, ja sit koko Suomi.
P¤iv¤ on nuori, ilta on vanha. El¤m¤ on, el¤m¤ on, el¤m¤ on harha.
Hautajaiset, ykköset p¤¤l. Aina valmiina l¤htem¤¤n.
Eih¤n kukaan t¤nne j¤¤... Jeesus, Kekkonen, Matti Pellonp¤¤.

Mit¤ t¤¤ki ny on? Sano! Mit¤ t¤¤ki ny on? Sano!
Mit¤ t¤¤ki ny on? Sano! Mit¤¤ t¤¤ki ny on? Sano!
Kun moraali ja laki on jo kahtia jaettu
Ja toista vuotta ollaan niin kauan paettu.
Kun t¤¤ll¤ kaikki valheisiin rakentuu, heikot aina toisiinsa takertuu.
Ikiroutasyd¤n pakkases paleltuu, kun sielut on tulella valeltu.
J¤ljell¤ ei oo paljon muutakaan, ku pieni pihapiiri ja yst¤vi¤ muutama.
Ja kuka niist¤ muhun luotti?
Kirjotin reseptit viime vuosist ja viimeinkin huomasin sen.
Paljon paskaa tarvii, et psyyke kuolis.
Mun kalenterist huolet pois, heei, mit¤ mulla huomenna ois?
Jos m¤ oisin menny toisin, uskonu muiden moraaliin mut kaikki voitin.
Historiansiivet joutsenen sel¤s, nyky-yhteiskunta ydintalvesta her¤s.
Ja maailman j¤tteet ker¤sin, mut kysymys ei aukee, et mist ne oli per¤sin?
Kun liipasimest vet¤sin, kuole pressa.
Taas lattialla lep¤sin, kun samaa toivoo el¤tin,
Et jollain tasolla muutos ois meiss¤.
T¤¤l, t¤¤ll¤ rivien v¤leiss¤. mit¤ ne kirjottaa, h¤h¤¤.
Haluun itteni irrottaa, kohti historiaa, j¤tt¤¤ j¤lkeni jonnekin.
Ei se oo onnellist, mut se on todellist.
Meille molemmil, en sano sanojani pseudona.
Vaik Luoja tiet¤¤, sit¤kin m¤ kokeilin.
Kun oleellisin on, sano ees jotain, vai kelaa ees mahdotont.
Ja se on kokeellista, teksti randomin heitetty, mut mun pointit ei peity.
Ja sen mit¤ tein nyt, ei ollu vaikutuksen alasena, m¤ tarvin aikaa ajatella.
Ja se on sanottu t¤¤ll¤, t¤¤ll¤-l¤l¤l¤l¤¤,
Se on sanottu t¤¤ll¤, t¤¤ll¤-l¤l¤l¤l¤¤.