S¤ n¤¤t sen heti:
Voisit rakastua t¤h¤n kaupunkiin,
Kun kellot soittaa Gaudeamus,
Spora kulkee Mannheimiin.

On kadut kapeita,
Ja linnan raunioilla lauletaan,
Kun ruusupensaat tuoksuu,
Neckar-joki virtaa kaiken l¤pi,
Virtaa kaiken l¤pi,
Virtaa kaiken l¤pi,
Virtaa hiljaa vaan,
Ja v¤h¤n aikaa vaan.

On v¤h¤n aikaa sulla vaan,
Ois koettava nopeaan
Se kaikki, mink¤ vuoksi
T¤llaisia aina muistellaan.

Niin v¤kivaltainen on kev¤¤n riemu, jota tunnet nyt,
Et pala nousee kurkkuun,
Paikoillesi siihen j¤hmetyt.
S¤ tunnet kuinka tuuli k¤y,
Mut silti l¤mmin aina vaan,
Ja toiset kiskoo sua mukaan,
Kohta j¤lleen nauretaan.

Heidelberg...
Heidelberg...
Heidelberg...
Kes¤ kauneimmillaan...
Heidelberg.

Ja yö on l¤mmin,
Niin kuin keskikes¤¤, vaik on toukokuu.
On torikivet hyv¤t maata,
Kun h¤n sinuun painautuu.

On viini loppu, v¤sytt¤¤,
Mut silti joka sekunnin
S¤ tahdot el¤¤, ja h¤n kysyy:
"Rakastellaanko me t¤ss¤ nyt vai tehd¤¤nkö se vasta myöhemmin?"

S¤ tahdot unohtaa sen, ett¤ el¤m¤ on sekaisin,
Ja ettet tied¤, meneekö se kaikki hukkaan sittenkin,
Ja kuinka pelk¤¤t, ett¤ sin¤kin, kun kohta vanhenet
Vain istut baarissa ja sit¤ kaipaat, mit¤ saanut et,
Ja itket kaltaisilles,
Jotka osaa ulkoa jo sen,
Kuinka s¤ Heidelbergin joenrantaan j¤tit syd¤men.

Heidelberg...
Heidelberg...
Heidelberg...
Joskus kauan sitten...
Heidelberg.

Heidelberg...
Heidelberg...
Heidelberg...
Heidelberg, Heidelberg...
Kes¤ kauneimmillaan...
Heidelberg.