Niin se tytt astui
Huoneeseen ja katsoi
Miest pitkn hymyillen.
Se nytti komealta,
Kaiken kokeneelta,
Ja sai tytn nauramaan.
Nauru vei sen miehen
Kauemmaksi haudastaan.
Sai veren kiertmn.
Ja kohta yht matkaa
Jatkoi kaksi tarinaa.
Ovi huoneen suljettiin.
Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan,
Liian ylpe itkemn.
Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan,
Liian ylpe huutamaan.
Vuosikausia toisistaan.
Niin se nauru loppui,
Ply nurkkiin asettui.
Seint alkoi ahdistaa.
Ja vaikka pieni snky,
Kaukana kaksi toisistaan
Valvoo laidoillaan.
Ja vain net rappukytvn
Rikkoo hiljaisuuden.
Raskasta hengitt.
Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan,
Liian ylpe itkemn.
Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan,
Liian ylpe huutamaan.
Ja kun ne katsoo toisiaan, ne istuu hiljaa vaan,
Kaukana toisistaan.
Vuosikausia toisistaan.