"Kaukaisista, kaukaisista, ajoista asti naisten käytös on ollut käsittämätöntä.
Näin pohtien sanoinkin: Rukoilen sinua, lopeta jo tämä järjettömyys.
Uudelleen aloittaminen on turhaa. Se mitä ajattelet ei tee mitään järkeä.
Kyllä silloin oli mukavaa, mutta nyt riittää. Mene kotiin."

En yleensä kerkee, mut nyt päätin vilkasta, olit kirjottanu mulle naamakirjassa.
Sulla on näköjään uus lävistys sun kielessä, hyvää kuuluu, oot välil käyny mun mielessä.
Niin, ei olla vuoteen nähty ollenkaan. Ajattelin, että se ois sulle helpompaa.
En tuntenu kipinöitä, jotai jäi siitä puuttuun, toivon ettei sulle jääny paha maku suuhun.
Olin mä kiinnostunu, joo se myönnetään. Huomasin et sulle ei riittäny äksöni pelkästään.
Kyllä mäkin etin sillon jotai kestävää, mut sain sut liian helpol, mä tykkään metsästää.
Olis voinu toimii, mut liian työlästä, se juna meni jo, nyt on liian myöhästä.
Älä ota raskaasti, ei oo nii vakavaa. Voidaan me olla kavereita, hymyillään ku tavataan.

Taas kerran kävi näin, oon jo mennyt eteenpäin.
Turha kokeilla uudestaan, tää oli loppu jo ennen ku alkokaan.
Sanot, että tää kesken jäi, mut oli tarkoitettu näin.
Liian myöhästä kerran taas, tää oli loppu jo ennen ku alkokaan.

Me oltiin tiedetty kauan, mut aikasemmin oltiin vaa kavereit ei tunnettu sen paremmin.
Enkä saanu sillo sulta edes vilkasua, mut yhtäkkii tuli muotiin muhun ihastua.
Olitko muodin orja vaan? En mä tiedä vielkään. Hetken oli hyvää, mut en päässy pakoon mun mieltä.
Vanhoi tapoi on vaikee päästä pakoon, ja en ollu rauhoittumaisillani siihen rakoon.
Mul on teflonii pinnassa - vaikee tarttua.
Sä koitit kiristää hihnaa, mä juoksin karkuun taas - bensaa suonissa.
Halusit asettua, ei ollu sen aika vielä, en saanu kasvettua.
Me ei oltas sovittu yhteen, jotenki tiesin, mut itserakkaan joskus mietin diggaat musta vielki.
Muistelen sua hyvällä, älä vihaa mua vaikka annoinkin sun ihastua.
Päästä irti, please.

Taas kerran kävi näin, oon jo mennyt eteenpäin.
Turha kokeilla uudestaan, tää oli loppu jo ennen ku alkokaan.
Sanot, että tää kesken jäi, mut oli tarkoitettu näin.
Liian myöhästä kerran taas, tää oli loppu jo ennen ku alkokaan.

Liian myöhästä korjata tää, sä turhaan edes koitat kääntää mun pään.
Mä en aio olla yksinkään, mut sä et oo mulle nyt sen nään.
Liian myöhästä korjata tää, sä turhaan edes koitat kääntää mun pään.
Mä etin timanttia se et ollu sä, joten anna mun jatkaa etsintää.

Taas kerran kävi näin, oon jo mennyt eteenpäin.
Turha kokeilla uudestaan, tää oli loppu jo ennen ku alkokaan.
Sanot, että tää kesken jäi, mut oli tarkoitettu näin.
Liian myöhästä kerran taas, tää oli loppu jo ennen ku alkokaan.