Niin vuolaan virran luodolla on linna olavin
Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan.
Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin
Kun aallot ajan toivat ahdistustaan.
On vaientunut soitto salmen ahdin kanteleen
Ja poissa on myös musta oinas linnan.
Nyt linna kertoo sulle tarun kauan säilyneen
Jos ymmärrät vain huokaukset sen.

Näin linna kertoo: myrsky-yönä portti aukaistiin
Ja siitä linnaan ryntäs miehet vainon.
Kun taisto aamuun taukos, petos silloin tutkittiin
Syy, väitettiin, on vienan neidon kainon.
Hän kyynelsilmin vaieten sai kuulla tuomion
Ja kiinni muurattiin niin tyrmä muurin.
Vei paaden taakse salaisuuden neito viaton
Kun rakkaimpansa oli syyllinen.

Vaan kyynelistä neidon kohta varsi pihlajan
Jo valkokukat nosti, mursi muurin.
Sai marjoihinsa sydämestä hohdon puhtahan
Sen antoi voima rakkauden suurin.
Nyt laulun neidon syyttömän soi tuuli vieläkin
Kun pihlaja jo myrsky-yönä murtui.
Jäi taru vain, sen kertoo sulle linna olavin
Ja ymmärrät nyt huokaukset sen.